V***u mitä paskaa – ja muita koirankakka keskusteluja
VAROITUS! Kouluttajan suusta -sarjan tekstit sisältää suorapuheisen, umpikieron savolaissyntyisen koirakouluttajan rehellisesti suoraan sydämestä kirjoitettua tekstiä ja faktoja koiramaailmasta. Ei herkille. Ei mielensäpahoittajille.
Koirankakka
Siitä jaksetaan tapella joka kevät. Vastuulliset koiranomistajat joutuvat ottamaan haukut vastaan tai he osoittavat syyttävällä sormella niitä henkilöitä, joilla homma jää hoitamatta. Laiskat ja vastuuttomat koiranomistajat taas jankuttavat, että kyllä se maatuu. Tottahan se on. Kyllä se kakka, paska, scheiße, lady gaga, ripuli -millä nimellä sitä ikinä kutsua haluaakin- maatuu, mutta mitä tapahtuu ennen kuin se sinne maaperään katoaa?
Koiran ruuansulatuselimistö
Koiran ruuansulatuselimistö on täynnä erilaisia mikrobeja, bakteereja sekä entsyymejä, jotka hajottavat turpavärkistä sisään ahdetun evään hyötykäyttöön. Ne lähimarketin halpanappuloiden täyteaineet (joita yritykset ravinteiksi kutsuvat) kuitenkin tupsahtavat peräloosterista noin vuorokauden-kahden kuluessa pihalle, koska näitä ”ravinteita” koiran ruuansulatuselimistö ei ole pystynyt käyttämään. Koiran kakan määrä vähenee tavallisesti noin puoleen siitä, mitä se oli sisään mennessä. Jos sitä tavaraa tulee enemmän kuin menee, niin jossain on oltava vikaa. Yleensä siinä pussin sisällössä, jota ruokakuppiin kipataan. Se olkoon toinen aihe käsiteltäväksi myöhemmin.
No entä se paska sitten. Päädyttyään ruuansulatuselimistön toiseen päähän, varastoksikin kutsuttuun peräsuoleen, se haluaa vihdoin nähdä päivänvalon. Koira kyykistyy nurmikonlaitaan pohjois–etelä -akselin suuntaisesti, jotta se olisi magneettikenttien osalta optimaalinen suunta ja kun vihdoin tavara tiristetään rektumista ulos nurmikolle, sen mukana kulkeutuu suolistossa majaa pitäviä tai siellä pikaisesti käymässä olleita bakteereja ja viruksia. Tovin ne tulosteet sitten siinä nurmikonlaidassa kauniisti katselee, josko joku kävelisi ohi. Tai päälle. Koiran paska kengänpohjassa on oikein mukava päivän piristys. Mutta siinä koiran sontakasassa saattaa olla monia tarttuvia tauteja, loisia, bakteereja tai viruksia, jotka voi aiheuttaa jollekin toiselle koiralle vakavan taudin. Oman koirasi vastustuskyky voi olla hyvä, mutta samaa ei voida sanoa pienestä pennusta tai koiravanhuksista. Niille ulosteen bakteerit ja virukset voi olla jopa kuolemaksi.
Oletko kuullut alkueläimestä nimeltä giardia?
Se on sellainen pikkainen olio, joka saattaa sisustaa koirasi suolinukan uuteen uskoon. Ja niitä jälkiä ei maitohappobakteereilla korjata. Giardiaa on olemassa kahta eri lajia, koirilla esiintyvää ja sellaista, joka esiintyy nisäkkäillä. Myös ihmisellä, eli se voi tarttua myös ihmiseen. Muistatko Nokian vesikriisin? Sen, kun joku kesähessu yritti Nokian vedenpuhdistamolla muuttaa veden viiniksi, mutta vihkoon meni. Tuli paskaa. Mutta miten tämä liittyy giardiaan? Giardia leviää ulosteiden kautta ympäristöön ja elää otollisissa olosuhteissa jopa viikon. Paskakasasta se valuu maahan ja sateiden mukana lammikoihin, joista koirat juovat vettä. Varsinkin koirapuistot ovat tähän tarkoitukseen otollisia paikkoja. Lähi koirapuistossasi sitten omat Nokian vedenpuhdistamot odottaa täynnä alkueläimiä uusia koteja varten. Keväisin on myös toinen ongelma-aalto, kun talven aikana lumikasoihin hautautuneet kakkakikkareet alkavat sulaa ja hyvin pakastetut tautipesät valuvat sulavan veden mukana ympäristöön. Ja kengänpohjiin ja, no. Tiedät varmasti loput.
Kuvitellaanpa sellanen arkipäiväinen tilanne. Olet koiran kanssa lenkillä. Koirat kävelevät usein hajujen perässä samoja reittejä kuin mitä muut koirat ovat kävelleet ja hajuun keskittynyt koira saattaa ohimennen astua sen vastuuttoman koiranomistajan koiranperkeleen luontoon jättämään ripulikasaan. Koira kävelee tyytyväisenä kotiin, tepastelee pitkin kodin lattioita ja nuolee lenkin jälkeen vähän kipeäksi rasittuneita tassujaan. Myös perheen pienin piltti möyrii sillä samalla lattialla missä koira kävelee. Ja arvaatko minne ne pienen, mittarimadon tavoin lattialla eteenpäin liikkuvan toukan kädet vähän väliä menee? No suuhun! Että siinäpä sinulle vähän mietittävää, kun seuraavan kerran lähdet lenkille. Kokeileppa ite nuohota käsilläsi lattiat ja pistä sormi suuhun.
Minun vinkkini on seuraava:
ja lukijoille tässä vaiheessa tiedoksi, että en ole mikään paskanatsi, joka kerää jokaisen pipanan pois luonnosta, mutta seuraavia tapoja noudatan ja joita suosittelen sinullekin.
-Korjaa koiran jätökset AINA, jos ne ovat suoraan kävelyreitillä tai muuten sopimattomassa paikassa. Varsinkin, jos ne ovat toisten pihassa tai hoidetuilla nurmialueilla, kävelyteistä puhumattakaan.
-Metsälenkeillä, jos liikut paikassa missä liikkuu muitakin, niin kakat kannattaa siirtää pois polulta esimerkiksi kepin avulla pusikkoon maatumaan. Ei jättää polulle toisten tallottavaksi.
-Jos koirallasi on ripuli, on entistä tärkeämpää kerätä ne ripulit sieltä nurmikolta pois, koska ne sisältää niitä samoja bakteereja tai viruksia tai alkueläimiä, mitkä oman koirasi vatsan on vetänyt vikkeläksi. Eihän se helppoa ole sitä kuravelliä siitä maasta kerätä, mutta ota vaikka reilummalti maa-ainesta mukaan ympäriltä. Koska on aika epäreilua laittaa paska uudelleen kiertoon.
-Kerää koiran jätökset tavalliseen (paska)pussiin, ei biojätepussiin. Ja jos oikein haluat kukkahatun vetää syvälle päähän, niin pussin hiilijalanjälkeä voit pienentää valitsemalla vanhan leipäpussin.
-Vie koirankakat roskikseen. Älä vaan heitä maatuvassa pussissa luontoon äläkä kompostiin, vaan SEKAJÄTTEESEEN! Sieltä ne menevät menevät poltettavaksi, jolloin kaikki tautipesät katoaa tuhkaksi.
-Jos selkä ei taivu, polvia kolottaa tai muuten vain olet kankea kuin rautakanki, niin paskanpoimintaan on kehitetty myös apuvälineitä. KVG.
Lopuksi… jos se paskankeruu edellämainituista kohdista huolimatta tuntuu muuten vaan hankalalta, niin vaihda kissaan. Sen paskat haisee sisällä. Eli kanna vastuusi, hoida tonttisi ja kerää ne paskat.
Paskafaktaa
-Osa koiran kuivamuonissa käytetyistä säilöntäaineista imeytyy koiran elimistöön. Osa kertyy kehoon tai poistuu erityksen kautta ja loput tulee ulos kakan mukana. Nämä säilöntäaineet ovat osaltaan syy siihen, miksi koiran kakka haisee ja maatuu huomattavasti hitaammin kuin säilöntäaineeton, raakaruokaa syövän koiran kakka, joka kuivahtaa, murenee tomuksi ja maatuu nopeasti.
-Kaikki sisäloiset eivät näy paljaalla silmällä ulosteessa. Ottamalla koiralta ulostenäytteen ja tutkituttamalla sen eläinlääkärillä, tiedät onko koirallasi loisia ja voit välttyä turhilta madotuskuureilta. ”Turhat” madotuskuurit häiritsevät suoliston omaa bakteerikantaa ja saattavat aiheuttaa lääkkeille resistenttejä sisäloiskantoja.
-Koirankakka aiheuttaa maaperän ravinteisiin muutoksia, joka voi muuttaa alueen kasvillisuutta. Ravinteita ja haitta-aineita joutuu myös valumavesien mukana vesistöihin, missä ne aiheuttavat rehevöitymistä.
-Järjestyslaki 27.6.2003/612 4 luku, pykälä 14: Koirakuri 3.koiranomistajan on pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa.
Taajaman ulkopuolella samanlaista säännöstä ei ole, mutta silloinkin koiran kakat kannattaa kerätä aina, jos ne ovat suoraan kävelyreitillä tai muuten sopimattomassa paikassa.
-Suomessa on n.800 000 koiraa. Tutkimuksen mukaan lemmikkikoirat tuottavat n.150g ulostetta vuorokaudessa. Eli nopealla matikalla se tarkoittaa 120 000kg päivässä ja vuodessa 44milj. kiloa!