5 ärsyttävintä koiranomistaja -tyyppiä

Tämä kirjoitus on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, mutta maustettu ihan todellisilla elämänmakuisilla tarinoilla koiramaailmasta. Tähän listaukseen on koottu koiranomistajien, sekä oman kokemuksen perusteella viisi koiranomistaja tyyppiä, jotka aiheuttaa ärsytystä muissa koiranomistajissa. Tunnistatko nämä koiranomistaja tyypit vai tunnistatko kenties itsesi? Juttu ei sovi mielensäpahoittajille.

Sija 5: Fleksimummot

Fleksimummot on vanha nimitys ja muistan, että tätä nimitystä on käytetty jo kauan. Kuitenkin kaikki kunnia kaikkia vanhuksia kohtaan, eli vaikka nimitys viittaakin vanhempaan naispuoleiseen väestöön, mahtuu tähän kategoriaan myös muitakin koiranomistajia ikään katsomatta. Kuitenkin pääsette listalle, sillä huoleton ajattelutapa koiranpidosta aiheuttaa haasteita koira-arkeen. Fleksimummo kategoriaan kuuluvat koiranomistajat, jotka huolettomasti antavat koiriensa kulkea fleksi pitkällä pitkin pitäjiä ja päästäen koirat toisten koirien luo kyselemättä. Yleensä nämä henkilöt ovat iäkkäämpää väestöä, jotka ovat tottuneet siihen, että koira voi huolettomasti kulkea ja tervehtiä muita koiria. Ajatus on mielestäni hyväksyttävä ja oikeakin, mutta tärkeää on ymmärtää, ettei koira ole tervetullut kaikkialle tai kaikki koirat eivät ole suopeita ajatukselle, että tullaan toimeen kaikkien kanssa. Toisten oman tilan kunnioittaminen on tärkeää ja kohteliasta on aina kysyä, että onko suotavaa tulla tervehtimään tai tuoda koira mukanaan kyseiseen paikkaan. Ei antaa koiran huidella fleksi pitkällä pahimmillaan kitapurjeet vilkkuen räkyttäen kaikille ohikulkijoille. Ja kyllä, tiedän että fleksi kirjoitetaan X:llä, mutta näin suomalaiseen suuhun muotoutuu paremmin KS.

Sija 4: Kaikkitietävät koirankasvattajat

Työssäni kuulen paljon koiranomistajilta ohjeita ja neuvoja, mitä kasvattajat ovat heille antaneet. Ja voin kertoa, että aika pelottavia asioita sieltä kuuleekin. Kaikki kunnioitus koiran kasvatustyötä asianmukaisesti tekeville. Itsestäni ei olisi siihen hommaan. Teillä on varmasti tietämystä ja kokemusta siitä omasta rodustanne ja niin pitääkin olla. Kenties olette kasvattaneet rotua vuosikymmeniä ja olleet tekemisissä koirien kanssa läpi elämän, mutta onneksi kasvattajan ei tarvitse olla kaikkitietävä ja osata neuvoa niin eläinlääketieteeseen, käyttäytymistieteeseen kuin ravitsemukseenkin liittyviä asioita. Tärkeää on osata myös tunnistaa itsessään ne seikat, joista ei tiedä. Ja ottaa myös vastaan kritiikkiä, jos tietotaitosi kaipaa päivitystä tai näkemystäsi kyseenalaistetaan. Uuden oppiminen on hyvästä. Pitkään kasvattaneiden henkilöiden tietotaito on toisinaan jumahtanut vuosikymmenien takaiseen tietoon tai ne perustuvat omiin kokemuksiin, ei tutkittuun tietoon. Tällöin neuvot menevät enemmän arvailun tai yksittäisten kokemusten puolelle, jolloin mennään metsään. Ja syvälle. Tärkeää on osata neuvoa tiedon etsijää hakeutumaan itseään kokeneemmille ja osaavammille henkilöille. Tieto koirien käyttäytymisestä, ravitsemuksesta, hyvinvoinnista ja terveydestä on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenien aikana niin paljon, että ei siinä meinaa perässä pysyä. Vaikka minäkin joudun työssäni tietämään paljon muutakin kuin koirien käyttäytymisestä, niin en minä yleensä neuvo eläinlääketieteeseen tai ravitsemukseen liittyviä asioita, vaan ohjaan heidät asioista enemmän tietävien luo. Kasvattaja ei ole kaikkien alojen asiantuntija. Olet oman kasvatustyösi ja kasvattamasi rodun asiantuntija.

Sija 3: ”Tää on ihan kiltti” -tyypit

Tää on ihan kiltti -tyypit menevät vähän samaan kategoriaan kuin fleksimummot. Huoleton suhtautuminen ja ajattelemattomuus luo tilanteita, jotka voivat aiheuttaa vakaviakin seurauksia. Varsinkin aroille koirille ne voivat aiheuttaa jopa traumatilanteita. Vaikka oma koirasi onkin kiltti ja maailman ihanin, kaikki koirat eivät ole. Toisille koirille toisten koirien lähestyminen voi olla pelottavaa. Samoin kuin ihmiset, jotka pelkäävät koiria. Ihmisen pelko on ihan yhtä suurta ja todellista ”tää on ihan kiltti” -vakuutteluistasi huolimatta. Tällöinkin on kunnioitettava toisten omaa tilaa. Koiranomistajan etiketti on sellainen asia, mikä jokaisen koiranomistajan olisi hyvä omaksua. Siihen kannattaa tutustua. Huoleton asenne saattaa aiheuttaa omalle koirallesikin vaaratilanteita, jos tunget sen toisen, kenties aggressiivisesti toisia koiria kohtaan suhtautuvan koiran nenän eteen. On hienoa, että koirasi käyttäytyy hyvin ja upeaa, että se suhtautuu ympäristöönsä avoimesti ja luottavaisin mielin. Kaikki koirat eivät ole kuin sinun koirasi.

Sija 2: ”Minulla on ollu koiria jo vuosikymmeniä” – tietäjät

Nämä kaikki tietäjät ovat toiseksi ärsyttävin koiranomistaja tyyppi. Näiden ihmisten tietotaito usein liittyy puhtaasti vain kokemukseen ja omiin havaintoihin ja tulkintoihin, ei tutkittuun tietoon. Toki usein koiranomistaja onkin oman koiransa parhain asiantuntija, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö jokin toinen ulkopuolinen voi olla oikeassa ja nähdä jotain, mitä sinä et ehkä huomaa. Ja valitettavasti näin usein onkin. En minäkään väitä, että olisin äärimmäisen hyvä psykologi, vaikka ihmisten parissa elän. Tai että olisin hortonomi, kun saan kukkani pidettyä hengissä peräti 3 päivää. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että uskomattomin tilanne omalla kohdallani on ollut se, kun pitkään minut tuntenut ihminen, joka vielä tietää minun työskentelevän koirien käyttäytymistieteen parissa tuli pätemään koirankoulutus tietämyksellään. Ja parhaintahan tässä tilanteessa oli, että siihen mennessä hänellä ei ollut koskaan ollut edes omaa koiraa. Naapurin koiria oli hoitanut ja mehtämiehien ja -koirien mukana on hankkinut osaamisensa, jotta pystyi minua neuvomaan, miten koiria koulutetaan. Huoh! Voitte arvata, että kasvoillani oli se yleisesti tunnettu asiakaspalveluhymy (tiedättehän te kaikki sen? Hampaat kireällä oleva hymy, silmien räpyttely ja äänetön ” v%&!u, tietäsitpä vaan” lause.). Kiitin tästä tiedosta kohteliaasti ja häivyin tilanteesta. En väitä, että itse tietäisin kaiken. En todellakaan. Pidän leuan rinnassa, koska aina on jotain, mistä voin oppia uutta. Tämä työ pitää nöyränä, koska kasvavan tiedon valossa oppii aina jotain uutta, kun pitää mielen, silmät ja korvat avoimena.

Sija 1: Koiranäyttelyiden kehänlaidan kuninkaat ja kuningattaret

Sijalle yksi pääsi oikeutetusti nämä koiranäyttelyiden ihmemiehet ja -naiset, jotka vuosi toisensa jälkeen onnistuvat hämmästyttämään muut koiranomistajat näyttelykehien äärellä. Ei upeilla koirillaan, vaan typeryydellään ja kilometrien päähän loistavalla itsekkyydellään. Minihameissaan ja jakkupuvuissaan tai tiukoissa kauluspaidoissaan ja suorissa housuissaan kehiä pitkällä askeleella kiitävät Pirjot, Tuijat, Heikit ja Jarnot ovat kehälaidalla ihan oma lajinsa. Usein skumppa virtaa kehän laidoilla koira-aitausten välissä ja juttujen taso huononee, mitä enemmän promilleja kertyy maksan työstettäväksi. Kaikki on hyvin, jos oma koira menestyy ja saavuttaa upeita titteleitä, mutta auta armias, jos jokin toinen koira päätyykin rotunsa parhaiden kehään jättäen nämä tyypit rannalle ruikuttamaan kuin uitetut rotat. Siitä alkaa sellainen maailmansota, ettei itänaapurin päämies Putinkaan vedä vertoja. Kaikki haukutaan alimpaan helvettiin, aloittaen siitä, miten tuomari on sysipaska ja sokeakin vielä. Voittaneella koiralla on kulkutaudit rutosta rabiekseen ja omistaja, sillä ei pitäisi koiraa olla ollenkaan. Jos ette usko, niin käykääpä ison koiranäyttelyn kehän laidalla. Ja jos omassa rodussanne ei tälläistä toimintaa ole havaittavissa, niin kokeilkaapa muiden rotujen kehiä. Tässä taannoin yksi asiakkaani kertoi käyneensä koiran hankinnan suunnitteluvaiheessa tutustumassa häntä kiinnostaviin rotuihin näyttelykehien laidalla. VIRHE! Ei muuten ihmiset kummoista kuvaa olleet rodusta antaneet, kun porukka oli vaan tapellut kehän laidalla ja uudet rodusta kiinnostuneet ihmiset katsoneet huuli pyöreänä koko touhua. HÄVETKÄÄ koiranäyttelyväki! Tälläisen kuvan olette antaneet itsestänne. Itsekin olen todistanut samanlaista touhua jo sen verran monia kertoja, joten olenkin jättänyt näyttelytouhut vuosia sitten niille, joiden hermot sitä hommaa kestää. Jos kenkää puristaa, niin kannattaa jäädä kotisohvalle ihailemaan sitä omaa upeaa koiraa.

Tuleeko mieleesi muita koiranomistaja -tyyppejä, jotka saa hermon kireälle? Kommentoi ja keskustele somen puolella